En ole ikinä käynyt Euroopan ulkopuolella. Kanariansaaria ei lasketa, se on Euroopan ulkopuolella vain kartoissa. Nyt yhtäkkiä olenkin lähdössä Thaimaahan melkein kokonaiseksi vuodeksi. Lähtöön on aikaa alle viikko ja pakkaamista vaille kaikki matkaa edeltävät ikävät toimenpiteet on tehty. Viimeiset päivät Suomessa tuntuvat tässä vaiheessa äärimmäisen arvokkailta, eikä hetkeäkään haluaisi tuhlata mihinkään epämiellyttävään.
Siitä lähtien kun mut toukokuussa hyväksyttiin vaihtariksi Bangkokiin, lähteminen on leimannut kaikkea. Se on tullut esille keskusteluissa ihmisten kanssa joka päivä. Molemmat bändit jäivät tämän myötä tauolle. Kesätyöt piti lopettaa pari viikkoa aikaisemmin, jotta ehtisin pitää lomaa ennen reissua. Kesän tullessa päivät täyttyivät kaikenlaisesta reissuun liittyvästä säädöstä: rokotukset, matkavakuutukset, majoituksen järjestäminen yms. asiat veivät yllättävänkin paljon aikaa. Mitä pidemmälle kesä eteni, sitä useammin ajatteli tekevänsä jotakin asiaa viimeistä kertaa - viimeistä kertaa TKL:n bussissa, työpaikan kahvihuoneessa, oman kämpän keittiössä, rumpusetin takana, ystävien kanssa. Ihan kuin olisi loppu tulossa.
Eihän tämä niinkään loppu ole, enemmänkin uuden elämänvaiheen alku. Pitkä reissu ulkomaille on ollut unelma, suunnitelma ja tavoite jo pitkään. Nyt siihen oli hyvä mahdollisuus, joka mun mielestä piti käyttää. Kun omalla elämällä ei oikein ollut mitään suuntaa, eikä Suomessa ollut mitään mikä pakottaisi jäämään, kauas lähteminen tuntui juuri oikealta vaihtoehdolta. Nyt viikko ennen lähtöä odottelen puoliksi innostuneena ja puoliksi kuumottuneena mitä tästä tulee. Todennäköisesti jotain todella merkittävää ja maailmankatsomusta mullistavaa. Tai sitten melkoinen ryyppyreissu. Kohtahan se nähdään. Sitä odotellessa voi vielä pari kertaa nähdä frendejä ja käydä Lappeenrannassa festareilla!
