Translate

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Travelling in time

Since it seems like I have many potential readers who don't understand Finnish, I will write in English this time. I'd like to see increase in my page views so you'd better read this or bad things will happen! Anyway here's a few words about Phnom Penh, the mind-blowing capital of Cambodia.



14 tuntia Phnom Penhiin

Bangkokista on viime keväästä saakka päässyt Kambodzaan suoralla bussiyhteydellä. Reittejä on kaksi: Bangkok-Siem Reap ja Bangkok-Phnom Penh. Koska kalenterissa oli kuusi päivää vapaata ja uuden oleskeluluvan saamiseksi pitäisi käydä rajan takana muutenkin, päätin lähteä Phnom Penhiin. Lento olisi ollut yli viisi kertaa kalliimpi. Joten jos reissuperse kestää, suosittelen bussia.

Ensimmäinen askel on hommata Kambodzan turistiviisumi. Tilaamalla sähköpostiin e-viisumin, säästää todennäköisesti sen verran mitä rajalla yritetään ukottaa kaikenlaisilla "lisämaksuilla". Netistä tilaamalla viisumi maksaa 40$ ja sen saamiseen menee kolme päivää. Viisumi pitää tulostaa kahtena kappaleena, yksi annetaan virkailijalle maahan tultaessa ja toinen maasta poistuessa.


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

ABAC vs. TAMK

Lukuvuoden mittainen missioni on edennyt siihen pisteeseen, että ensimmäiset midterm-kokeet on selätetty. Jiihaa (aplodeja, kiitos). Kaverit, sukulaiset, työnantaja eikä kukaan muukaan uskonut ennakkoon, että Thaimaassa voisi olla haastavaa opiskella. Kukaan ei ottanut todesta sitä, että joutuisin tekemäänkin täällä jotain vaan koko hommaan suhtauduttiin pikemminkin kuin reppureissuun. Itse yritin pitää jalkoja maassa niin tiukasti kuin mahdollista ja olla pettymätön pessimisti, mutta kurssien haastavuus yllätti silti. Kyllä tässä firmassa (firma on varmaan pätevä nimitys yksityisestä yliopistosta?) saa tehdä ihan oikeasti töitä. Tähän mennessä olen ottanut Thaimaassa yhdet riippumattopäikkärit!



maanantai 13. lokakuuta 2014

Viskit tiskiltä

Nyt kun tää viski tuntuu olevan päivän sana ja kuumin puheenaihe niin on varmaan ihan kohdallaan esitellä Thaimaan parhaat kioskiviskit! Näitä sekajuomia saa jokaisesta Seven-Elevenistä klo 17-24. Aamuvuoroon suuntaavat alan ammattilaiset voivat noutaa virvokkeensa klo 9-11 välisenä aikana. Paskanjauhanta sikseen, esittelyssä Thaimaan TOP 3- budjettiviskit!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Antaa sattuman kuljettaa

Jos olen oppinut jotain vapaa-ajan vietosta Bangkokissa, niin sen ettei koskaan pidä suunnitella mitään. Tai ainakaan suunnitelmia ei pidä ottaa vakavasti. Itselleen voi ottaa jonkinlaisen ohjenuoran tyyliin "jos tekisin suunnitelmia, voisin suunnitella meneväni leffaan tänä iltana". Matkalla päämäärään tielle sattuu usein niin monta muuttujaa, että lopulta voi löytää itsensä aivan mistä tahansa. Näin on käynyt ainakin mulle jo monta kertaa ja toteutuneet suunnitelmat voi laskea yhden käden sormilla. Useimmiten suunnitelmia muuttaa ruuhkautuva liikenne, rankkasade tai esimerkiksi se, ettei taksikuskikaan aina tiedä missä mikäkin paikka sijaitsee. Ilmiö on yleinen varsinkin muiden vaihtareiden kanssa hengaillessa ja se on siten rinnastettavissa turistikohteiden ulkopuolelle suuntaavien matkailijoiden kokemiin tilanteisiin. Viime lauantaina koin malliesimerkin ennalta arvaamattomasta urbaanista seikkailusta johon ilmaantui pari kokemisen arvoista muuttujaa.


Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä valokuvausrundille pariin hylättyyn rakennukseen, jotka olin bongannut eräästä aiheeseen erikoistuneesta blogista. Lähdettiin kahden kaverin kanssa liikenteeseen ja suunnattiin kohti Ekkamain kaupunginosassa sijainnutta kolmikerroksista graffittien täyttämää tyhjää rakennusta. Tai ainakin se oli ollut siellä vielä vuonna 2009 kun blogin kirjoittaja oli käynyt kuvaamassa mestoja. Myöskään paikan tarkka sijainti ei ollut ihan selvillä, joten jouduttiin kävelemään pitkä matka tarkastellen sivukatuja ja etsien päämäärää. Ennen kuin päästiin edes lähelle sattumanvarainen kävely tuotti tulosta kun keskeltä hyvin voivan näköistä ravintoloiden täyttämää katua löytyi tyhjä tontti täynnä graffitteja. Paikan kruunasi naapurissa sijaitseva luksuskondo, jonka katolla näkyi istutettuja palmuja. Hyvää kontrastia. Matkan varrelta löytyi muitakin, joskin pienempiä mestoja joissa vieraillessa tämän kaupungin tuloerot ja kontrastit kävivät selväksi kiehtovalla tavalla.




Mitä pidemmälle kävelimme, sitä epätodennäköisemmältä alkuperäisen graffittigallerian löytyminen alkoi näyttää. Jos joku haluaa sitä pytinkiä joskus etsiä, niin ei se ainakaan ennakkotiedoista poiketen Ekkamai Soi 20:n tienoilla tuntunut olevan. Ei se niinkään haitannut koska tiedettiin varmuudella, että keskustassa Siamin ja Ratchathewin skytrain-asemien välissä sijaitsee toinen ainakin melkein yhtä siisti paikka. Saavuttiin paikan päälle tunti ennen auringonlaskua ja skipattiin ruokailu, jotta kerettäisiin ottaa kuvia ja etsiä mistä taloon pääsee sisään. Kävi ilmi, että talo oli ainakin puolittain asutettu, vaikkakin ulkoa päin hylätyn näköinen. Vaikuttavia graffitteja tarpeeksi pällisteltyämme päätettiin kuvata vähän matskua Smin uudelle musavideolle kun äijällä oli kitarakin matkassa. Hommaa tuli pällistelemään pari pikkupoikaa, jotka välttelivät kameraa yhtä ujosti kuin kulkukoirat joita yritin mahduttaa samaan valokuvaan. Olin itse asiassa matkalla läheiseen Rock Pubiin, jossa olisin saanut vierailla yhden biisin ajan tuttavani bändin rumpalina. Odotin iltaa jo innolla mutta sattuma puuttui taas peliin.


Olimme jo pakkaamassa kamoja ja lähdössä pizzalle kun pojat kaivoivat jostakin likaisen jalkapallon ja alkoivat potkiskella keskenään. Katseltiin hetki sivusta ja uskaltauduttiin pyytämään syöttöä. Hetken kuluttua syöttörinki pyöri jo ihan mallikkaasti sateen jälkeen kuraisella betonikentällä. Potkiskeltiin aikamme lämmittelyksi, kunnes paikalle tuli pari naapurin poikaa lisää. Tehtiin maalitolpat vanhoista autonrenkaista ja aloitettiin matsi, BKK Street Kids vastaan Exhausted Farangs. Ei ole tullut viime aikoina paljon urheiltua joten katufutis kävi kuntoilusta. Ei kestänyt kauaa kun hiki kirveli silmissä. Meininki oli kyllä huikea, ihan niin kuin aikanaan Nokian Lehtimäessä katulätkää pelatessa. Ekoja maaleja tuuletettiin kuin MM-kisoissa ja hukattuja tilaisuuksia harmiteltiin latinofutareiden elein. Jossain vaiheessa treidattiin pelaajia tasaväkisempien jakojen saamiseksi. Vaikka pojat olivat ehkä 10-vuotiaita, sai pelatessa tehdä oikeasti kaikkensa jos halusi voittaa. Ei sillä, että maaleja olisi laskettu. Oli kertakaikkisen mahtavaa päästä samoihin fiiliksiin kuin joskus vuosia sitten pelatessa lätkää katuvalon alla.


Tuli pimeää eikä likaista palloa meinannut enää nähdä. Nälkäkin oli jo sitä luokkaa, että huippasi. Lisäksi jonkun naapurin pojan radio-ohjattava helikopteri houkutteli puolet vastustajajoukkueesta kentän sivuun. Koska kentän ympäristö oli täynnä ihmeen tahmeaa ja vittumaista mutaa olivat kengät, jalat ja shortsit pesun tarpeessa. Lisäksi olimme sen verran hikisiä, ettei Rock Pubiin ollut menemistä ilman suihkua. Lähdettiin käymään himassa kaupungin toisella puolella tarkoituksena lähteä kenkien pesun ja pizzan jälkeen keikalle. Matkalla kelailtiin miten hienoa on lähteä liikkeelle ja antaa sattuman puuttua peliin. Spontaanius ja hetkessä eläminen ovat sellaisia asioita jotka harvoin tuottavat pettymyksiä. Parhaimmat kokemukset syntyvät usein hetken mielijohteesta. Aikanaan päätin lähteä kahden käytännössä tuntemattoman haminalaisjätkän kanssa Puolaan laskettelemaan ja sain kaksi sen verran upeaa ystävää, ettei sanat riitä kuvaamaan (Tervetuloa Bangkokiin jos satutte lukemaan!).

Sattuma toimi kuskina koko launtai-illan eikä tullut yllätyksenä, etten päätynyt Rock Pubin lavalle sinä iltana. Muistakaa elää hetkessä, ainakin silloin tällöin!

P.S. Promotaan nyt vähän kaveria. Uutta videota odotellessa voi tsekata Smin vanhemman videon tästä. Jäbän esikuva on muuten Petteri Sariola (Suomi mainittu OMG!).


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Taolainen kärsimysten tie


Sapam Shrine, kiinalainen temppeli jossain Phuketin keskiosissa. Kello on seitsemän aamulla. Taivaalle kertyneet pilvet viestivät pian alkavasta sateesta. Temppelin pihalle on kertynyt valkoisiin pukeutuneita ihmisiä katsomaan kuinka värikkääseen pukuun pukeutunut nuori mies heiluu sekavana ympäriinsä heilutellen mustaa lippua ja pudistellen päätään. Hetken kuluttua kaveri istuu paikalleen ja antaa kahden lääkärin lävistää poskensa pitkällä valtikalla. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaan vaan poskeen avautuu aiottua suurempi haava. Silti mies istuu reippaasti, joskin polvet täristen, poseeraamassa ympärille kertyneille valokuvaajille.

Lävistys tehdään huolella lääkärien toimesta.
Täh?!

Phuket Vegetarian Festival on taolainen juhla, joka järjestetään kiinalaisen kalenterin yhdeksännen kuun alussa. Festari kestää kaikkiaan yhdeksän päivää, joiden aikana osallistujat noudattavat vegetaristista ruokavaliota, pidättäytyvät alkoholista sekä muista päihdeaineista ja seksistä. Lisäksi asiaan kuuluu itsekidutus. Suosituimpia menetelmiä ovat ruumiinosien (erityisesti poskien) brutaali lävistäminen, tulisilla hiilillä kävely ja veitsillä päällystettyjen tikkaiden kiipeäminen. Naamaa lävistetään kaikenlaisilla esineillä; omin silmin näin "lävistyskoruja" ohuista metallipuikoista täysikokoiseen lapioon, mutta tiettävästi poskia lävistetään myös mm. AK-47-rynnäkkökivääreillä.

Miksi nämä ihmiset sitten kiduttavat itseään, sehän tekee kipeääkin ja jättää arven? Kyseessä on kiinalaiseen traditioon pohjautuva puhdistusrituaali. Vuonna 1825 Phuketiin mainareiden iloksi saapunut kiinalainen oopperaryhmä sairastui vakavasti mutta kasvissyönti ja edellä mainitut rituaalit paransivat viihdyttäjät. Siitä lähtien festivaali on kasvattanut suosiotaan hiljalleen erityisesti
Naisosallistujat ovat vähemmistössä
Phuketissa, jossa on suuri kiinalaisvähemmistö. Nykyään festaria ei voi olla huomaamatta jos on mestoilla oikeaan aikaan: ravintolat mainostavat kasvisruokaa keltaisilla lipuilla, joka aamuiset kulkueet herättävät Phuket Townin matkailijat ja pukeutumisen trendiväri on puhdas valkoinen. Asiaan kuuluu myös kiinalaisten firecrackereiden räiskiminen yötä päivää ja juhlat päätetään massiivisella ilotulituksella.

Ennen kuin alkaa lävistää naamaansa lähimmällä verhotangolla on syytä miettiä hetki. Kenen tahansa turistin ei ole tarkoitus osallistua rituaaleihin. Naamaansa lävistävät HC-taolaiset kutsuvat itseensä henkiä ja tulevat siten valituksi henkien "hevosiksi". Näistä ihmisistä käytetään nimitystä ma song. Taolaiset uskovat henkien ratsastavan näillä transsiin vaipuneilla ihmisillä ja ma songien imevän pahoja henkiä itseensä koko yhteisön puolesta. Uskomuksen mukaan vain nuoresta ja puhtoisesta miehestä tai naisesta voi tulla ma song. Rituaalien jälkeen ma songit suurine apujoukkoineen marssivat kulkueena temppeliltä Phuket Towniin. Matkan varrelle on pystytetty alttareita, joilla pyhille tarjotaan virvokkeita ja poltetaan suitsukkeita. Alttarin ympärillä ihmiset polvistuvat tekemään wain, Thaimaassa yleisesti käytetyn kunniotusta osoittavan tervehdyksen. Kaikkialla leijuu pikkukiinalaisten ja suitsukkeiden jälkeensä jättämää imelänhajuista savua ja autot soittavat mantranomaista musiikkia. Auringon noustessa hiljalleen tunnelma on hengellinen ja epätodellinen.

Kielen viiltely on festivaalin verisimpiä rituaaleja.
Festivaali on hyvä esimerkki siitä, miten pitkälle yksilöt saattavat mennä uskontonsa takia. Veriset ja primitiiviset rituaalit ovat kaukana sen kaltaisesta uskonnon harjoittamisesta johon länsimaissa on totuttu. Lähimpänä esimerkkinä mieleen tulee Filippiineillä järjestettävä kristittyjen pääsiäiskulkue, 
Osallistujat pysyvät tyynenä kaikesta huolimatta
jossa ihmiset ruoskivat itseään jäljitelläkseen Jeesuksen matkaa Golgatalle. Euroopassa ei juuri näe näin radikaaleja uskonnollisia menoja. Harva paastoaa pääsiäisenä ja kansanuskontona on tapakristillisyys. Alkujaan uskonnolliset juhlat on otettu hyötykäyttöön kaupallistamalla joulu ja pääsiäinen. Ei sillä, etteikö Thaimaassa osattaisi - vegefestareilla Maggi tekee tiliä kasvisruokakojuillaan ja houkuttelee asiakkaita ilmaisilla maistiaisilla. Juomayhtiö Chang on esillä keltaisissa kasvisruokaa promotoivissa lipuissa. Kulkueessa ma songit jakavat Mentos-pastilleja lapsille. Kehitys kehittyy ja niin edespäin.

Menin katsomaan festareita, koska halusin nähdä mihin ihmiset ovat valmiita uskontonsa takia. Lisäksi koko kuvio kaikessa outoudessaan oli niin mielenkiintoinen ettei tapausta voinut jättää väliin. Koska tiesin mitä tuleman pitää, ei lävistämisen seuraaminen lähietäisyydeltä tuntunut shokeeraavalta. Sen sijaan pystyin hahmottamaan paremmin miksi jengi tekee jotain tällaista. Uskonnoissa on harvemmin kyse järjenkäytöstä eikä se ole tarkoituskaan. Lukioaikainen uskonnonopettajani totesi aikoinaan, että musiikkimaku, uskonto ja seksi ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita. Voi digata heviä, Jeesusta ja kumisaappaita - tai jotain muuta kombinaatiota. Siispä thainkiinalainen kiihkoilija saa puhkoa poskiaan miten tahtoo. Minäkin noudatan omaa elämänkatsomustani miten parhaaksi näen. Siihen ei ole muilla mitään sanomista niin pitkään kuin toisille ei tuoteta vahinkoa.