Jetlag

Pääsin eilen perille Bangkokiin vähän vajaan vuorokauden kestäneen matkustuksen jälkeen. Sen verran väsytti, että otin samantien kuuden tunnin päiväunet. Kävin vähän ulkona ihmettelemässä äkkiä saapunutta pimeyttä ja hurjaa vilinää. Tilasin kanaa ja riisiä katukeittiöstä ja söin itseni ähkyyn kahdella eurolla, ei paha! Päikkärit taisivat kostautua kun yöllä ei oikein uni meinannut tulla. Sen sijaan katselin hotellihuoneen telkkarista unen logiikkaa noudattavaa piirrettyä, jossa oli kahden moottoripyörän takaa-ajo. Juoneen tuli yllättävää eksotiikkaa kun takaa-ajaja sai pyöräänsä lisävarusteeksi väkivaltaisia lonkeroita. Eipä hätiä mitiä, sillä takaa-ajettu hyvis muuttuikin kultaiseksi ratsastajaksi ja tuhosi vihollisen... jotenkin.

Ekat pari päivää ovat kuluneet jetlagia parannellessa, ympäristöä tutkiessa ja ihmetellessä. Tänäänkin tuli käveltyä hyvän matkaa ihan vain katsellakseen paikkoja. Yksi juttu tulee mieleen: täällä on todella paljon kaikkea! On tosi paljon autoja ja niiden välissä pujottelevia skoottereita. Siitä seuraa, että on myös paljon meteliä ja liikettä. Ihmisiä on joka puolella (länkkäreitä yllättävänkin vähän!) ja jo entuudestaankin kapeat kadut ovat täynnä ruokakojuja, hierontapaikkoja ja 7-Eleven-kioskeja. Ulkona liikkuminen on siksi kokemus sinänsä ja kadun ylitys vaatii aina vähän skarppausta. Suojateitä on harvakseltaan ja on oikeastaan ihan sama käyttääkö niitä, koska autojen välissä joutuu pujottelemaan joka tapauksessa. Vasemmanpuoleinen liikenne hämää myös hieman. Oikeastaan tosi moni mielenkiintoinen paikka on varmaan mennyt ohi, koska kadulla ei tule oikein pysähdyttyä ihmettelemään. Vilinään varmaan tottuu ajan myötä.

Uudet hoodit Ramkhanhaeng Roadin varrella

Aika itsestäänselvä asia jo ennen perille pääsyä oli paikallinen ilmanlaatu. Vaikka nyt ei olekaan varsinaisesti kuuma, ilma on paksua ja kosteaa. Kaupoissa ja hotellilla piipahtaminen tarjoaa virkistävän kokemuksen toimivan ilmastoinnin ansiosta. Kaduilla huomaa myös hurjan joukon erilaisia hajuja: ensin fiilistelee viereisestä katukeittiöstä nousevaa tuoreen ruuan tuoksua ja kaksi metriä käveltyään kadulle jätettyjen roskien lemua.

Seuraava suunnitelma olisi saada käytännön asiat kondikseen, eli tapaaminen yliopiston henkilökunnan kanssa, oikea kämppä ja puhelinliittymä. Sitä odotellessä pitää yrittää tottua tähän maisemanvaihdokseen ja saada TAMKin laatimia (myöhässä olevia) ennakkotehtäviä raavittua kasaan. Nettiyhteys katkesi just, että saatte lukea tätä tekstiä jälkijunassa sillä aikaa kun itse katsastelen laadukasta hierontasalonkia ja syön hyvin!