Nämä nyt on näitä kulttuurieroja

Assumption University of Thailand, tuttavallisemmin ABAC. Melkoinen mesta. Ensimmäinen lukukauteni Thaimaan Tylypahkassa on osoittautunut erikoisimmaksi ajanjaksoksi omassa kouluhistoriassani ja pahimman kulttuurishokin aiheuttikin juuri opiskelukulttuuri. Sehän nyt ei ollut mikään yllätys vaan pikemminkin ennakko-oletus. Tavat joilla ABAC on myllännyt maailmankuvaani ovat kuitenkin kunniamaininnan arvoisia.

Bangkokin vanhimmassa kansainvälisessä yksityisyliopistossa opiskellessa moni insinöörimeemi on muuttunut todellisuudeksi. Ennakkoon ajateltuna Thaimaan kyseenalaiset sähköviritelmät kielivät alhaisesta koulutustasosta. Tosiasiassa koulutuksen tavoitteet ja vaatimustaso ovat kuitenkin vähintään samaa luokkaa kuin Suomessa. Pesäeron tekevät opetusmetodit, jotka ovatkin aiheuttaneet hämmennystä syksyn kuluessa. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että siinä missä TAMK pyrkii rakentamaan omakotitalon Boschin uusimmilla sähkötyökaluilla, pyrkii ABAC pystyttämään kahta samanlaista luottaen vasaraan ja oranssikahvaiseen käsisahaan. Tämä vaatimustason ja opetusmetodien muodostama ristiriita tekee suomalaiseen systeemiin tottuneelle opiskelijalle hallaa.

Näillä pihoilla kävelyyn liittyy jo samoja tuntemuksia kuin Vekaranjärven varuskuntaan.

Ensimmäinen mielenkiintoinen kulttuurinen yksityiskohta oli kurssivalintojen tekeminen. Kurssit etsittiin ohuelle vanhan liiton faksipaperille haalealla musteella printatusta luettelosta jossa oli taulukoituna erikseen jokaisen kurssin jokainen toteutus. Koko nivaskan paksuus oli useita senttejä. Tällä tavalla toimitaan siksi, että kurssivalintoja varten tehty nettisivu on hidas ja siksi paperien plärääminen on kätevämpää.

Kouluun mennään tällaisella hienolla Hello Kitty -bussilla.

Persoonallisesta matematiikan opettajasta ehdin kertoa jo aiemmin. Myanmarin lahja maailmalle ei kuitenkaan ole ollut ainoa yllätys jonka olen saanut kohdata.

Suomessa hieman jälkijättöisenä pidetty laskimeni tuomittiin täällä liian kehittyneeksi ja jouduin ostamaan yksinkertaisemman kokeita varten. Päätös on kieltämättä linjassa sen kanssa, että kaikki fysiikan kaavat pitää opetella ulkoa. Ottamatta sen enempää kantaa aiheeseen opettajani oli sitä mieltä, että kun meillä kerran on käytössämme "tämä paperiksi kutsuttu teknologia" voitaisiin ABAC:ssa käyttää kaavastoja kuten Euroopassa ja keskittyä ulkoa opettelun sijasta syventävien tehtävien pohtimiseen. Koulutuspäällikkö oli kuitenkin asiasta eri mieltä. Thaimaassa iäkkäitä ihmisiä pidetään viisaina ilman sen laajempaa tapaustutkimusta. Lienee selvää, että 80-vuotias koulutuspäällikkö on sen verran viisas, ettei kaava-asiasta ole tarvinnut paljoa neuvotella. Kahden viikon päässä kummitteleva kurssikoe käsittää vaivaiset 20 kirjan (osin korruptoitunut PDF-tiedosto) kappaletta sähkömagnetismista optiikkaan ja edelleen moderniin fysiikkaan. Mikäs tässä päntätessä.

Edellisessä opiskeluaiheisessa artikkelissa kerroin myös digitaalilogiikan ohjelmoinnista
vääränlaisella näppäimistöllä. Sinänsä mielenkiintoisella kurssilla ei kuitenkaan pääse helpolla sillä jokaviikkoiset kotitehtävät lannistavat orastavan motivaation kerta toisensa jälkeen. Ei riitä, että näitä projekteja joutuu näpräämään vääränkielisellä näppiksellä ja softalla joka kerta toisensa jälkeen on osoittautunut vanhentuneeksi tai jotenkin muuten yhteistyökyvyttömäksi. Tehtävät tulevat sähköpostiin yleensä kaksi päivää ennen deadlinea ja vaativat usein seuraavan viikon luentomateriaalin itsenäistä opiskelua ja tämän vielä opettamattoman tiedon soveltamista. Erään armeijakaverin sanoin "tätä peliä ei voi päästä läpi".

Enkä tullut hirveästi ajatelleeksi sellaistakaan asiaa kuin teknologian kehitys kun valitsin yhdeksi syksyn kurssiksi tietokoneohjelmoinnin. Kampuksen tietokonelabran koneissa on vielä vuonna 2014 Windows XP ja kurssilla käytetty ohjelma on vuodelta 2008. Ekalla viikolla yritin ladata ko. ohjelman netistä kuten opettaja kehoitti, mutta kuusi vuotta vanhaa versiota ei ollut enää saatavilla. Uusin versio oli toiminnaltaan sen verran erilainen, että päätin antaa olla ja tehdä tehtävät joka kerta kampuksella. Kuten odottaa sopii, labraankaan ei ihan niin vain kävellä. Ensinnäkin tunnin bussimatka kotoa koululle on ihan riittävän iso kynnys siirtää asioita huomiselle. Toisekseen sen ainoan kerran kun satuin olemaan maanantaina (normaalisti vapaapäivä) kampuksella, labrassa oli tunti meneillään. Koska koneita oli kuitenkin vapaana toistakymmentä, istuin kaikessa rauhassa alas ja kävin töihin. Se oli kuitenkin tuntia pitävän opettajan mielestä ongelma, olihan luokassa kolme muutakin opiskelijaa ja heidän täytyi keskittyä oppituntiin. Hymyilin kohteliaasti ja poistuin paikalta kiroillen mielessäni monella eri kielellä. Kyseisen kurssin lopputyö pitää muuten palauttaa CD-levylle poltettuna. Suomessa tietokoneliikkeen myyjät nauroivat jo neljä vuotta sitten kun ostin jotain niin vanhanaikaista kuin tyhjiä levyjä. Eikä tässäkään läppärissä ole moisille asemaa.

Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa kun tämän työtulvan keskellä on käynyt alanvaihto mielessä. Eikä kolme tai neljä kertaa kun olen siirtänyt työt tuonnemmaksi perithaimaalaiseen tapaan ('sabai sabai' - myöhemmin, myöhemmin). Lukemani perusteella Venäjällä on kuitenkin pistetty paremmaksi. Siellä tieteen kehitys on kiistetty ja kemian säännöt perustuvat "perinteisiin".

Assumption Universityn vahvin meriitti on kampuksen näyttävyys.