Kaakkois-Aasian reppukansalaiset

Thaimaassa kun ollaan niin turisteja riittää. Niitä ei pääse pakoon missään - kiinalaista, saksalaista, venäläistä ja aina myös suomalaista seuraa on tarjolla missä vain. On pakettimatkaajaa, backpackeria, flashpackeria ja "Bangkok based English teacheria". Ulkomaalaisten osuus katukuvasta on niin suuri, että erityyppiset turistit muodostavat suosituissa kohteissa oman näkyvän kansanryhmänsä. Näin on myös Bangkokissa, joka on koko Kaakkois-Aasiaan suuntautuvan matkailun keskus.

Sepak takraw - akrobaattinen ninjalentis

Urheilu on universaali asia ja osa kulttuuria. Kanada tunnetaan jääkiekosta, Brasilia jalkapallosta ja Japani taistelulajeista. Thaimaan identiteettilaji maailmalla on Muay Thai, meille suomalaisille tutummin thainyrkkeily. Bangkokin kaduilla törmää kuitenkin myös toiseen varsin erikoiseen lajiin.

Asfalttiviidakon undergroundissa

Elettiin syyskuun alkupuolta viime vuonna kun suunnistin ensimmäistä kertaa Bangkokiin muuttoni jälkeen katsomaan paikallisen punkskenen tarjontaa. Olin saanut vihiä, että Immortal Bar -nimisessä baarissa olisi tarjolla jonkin näköistä meteliä. Hyvin piilotettuun kapakkaan ei välttämättä löydä ensimmäisellä yrityksellä ja minäkin sain etsiä paikkaa pitkälti toista tuntia. Etsiminen kannatti, sillä illan aikana tapaamani ihmiset auttoivat löytämään Bangkokin musiikillisen undergroundin.

Uusi vuosi, uusi kämppä, uusi rautasaha

Uuden vuoden, näkökulmasta riippuen 2015 tai 2558, kunniaksi päätin muuttaa pihalle ylellisestä näköalakämpästäni ja downshiftata hieman. Oikeastaan kerkesin jo viettää kuukauden asunnottomana lainaten kavereiden kämppiä näiden ollessa matkoilla ennen kun sain tämän uuden luukun avaimet haltuuni. Voinen siis esitellä hieman Bangkokin asumiskulttuuria, nyt kun olen nähnyt yhden tasokkaan ja yhden edullisen vaihtoehdon. Puoli vuotta sitten en olisi muuttanut tähän kämppään, sen voin sanoa.

Nämä nyt on näitä kulttuurieroja

Assumption University of Thailand, tuttavallisemmin ABAC. Melkoinen mesta. Ensimmäinen lukukauteni Thaimaan Tylypahkassa on osoittautunut erikoisimmaksi ajanjaksoksi omassa kouluhistoriassani ja pahimman kulttuurishokin aiheuttikin juuri opiskelukulttuuri. Sehän nyt ei ollut mikään yllätys vaan pikemminkin ennakko-oletus. Tavat joilla ABAC on myllännyt maailmankuvaani ovat kuitenkin kunniamaininnan arvoisia.

Urbaaniselviytymisen pistokoe

Bangkokin tunnusomaisin ominaisuus on sen kaoottinen liikenne. Näkymätön käsi ohjailee metropolin ruuhkia ja asukkaat joutuvat rytmittämään arkeaan sen mukaan miten helposti liikkuminen onnistuu. Ajokulttuuri on aasialaiseen tapaan joustava; kaistaviivat ovat lähinnä viitteellisiä ja nopeudet määräytyvät uskalluksen mukaan. Mielipuoliset skootterikuskit ja kierot tuktukit värittävät liikennekokemusta entisestään. Ruuhka-aikaan kaupungin toimiva joukkoliikenne pelastaa kuitenkin paljolta ja sitä on ollut monesti kiittäminen kiireessä. Viimeaikainen esimerkki urbaanista liikenneselviytymisestä sai alkunsa kun olimme neljän hengen seurueena lähdössä Chiang Maihin ja valmistauduimme taksimatkaan kohti Khao San Roadia, josta bussi lähtisi kohti pohjoista. Kaikki vaikutti olevan valmista mutta koska Bangkokissa mikään ei mene suunnitelmien mukaan, tuli tästäkin lopulta blogipostauksen arvoinen tarina.

14 tuntia Phnom Penhiin

Bangkokista on viime keväästä saakka päässyt Kambodzaan suoralla bussiyhteydellä. Reittejä on kaksi: Bangkok-Siem Reap ja Bangkok-Phnom Penh. Koska kalenterissa oli kuusi päivää vapaata ja uuden oleskeluluvan saamiseksi pitäisi käydä rajan takana muutenkin, päätin lähteä Phnom Penhiin. Lento olisi ollut yli viisi kertaa kalliimpi. Joten jos reissuperse kestää, suosittelen bussia.

Ensimmäinen askel on hommata Kambodzan turistiviisumi. Tilaamalla sähköpostiin e-viisumin, säästää todennäköisesti sen verran mitä rajalla yritetään ukottaa kaikenlaisilla "lisämaksuilla". Netistä tilaamalla viisumi maksaa 40$ ja sen saamiseen menee kolme päivää. Viisumi pitää tulostaa kahtena kappaleena, yksi annetaan virkailijalle maahan tultaessa ja toinen maasta poistuessa.

ABAC vs. TAMK

Lukuvuoden mittainen missioni on edennyt siihen pisteeseen, että ensimmäiset midterm-kokeet on selätetty. Jiihaa (aplodeja, kiitos). Kaverit, sukulaiset, työnantaja eikä kukaan muukaan uskonut ennakkoon, että Thaimaassa voisi olla haastavaa opiskella. Kukaan ei ottanut todesta sitä, että joutuisin tekemäänkin täällä jotain vaan koko hommaan suhtauduttiin pikemminkin kuin reppureissuun. Itse yritin pitää jalkoja maassa niin tiukasti kuin mahdollista ja olla pettymätön pessimisti, mutta kurssien haastavuus yllätti silti. Kyllä tässä firmassa (firma on varmaan pätevä nimitys yksityisestä yliopistosta?) saa tehdä ihan oikeasti töitä. Tähän mennessä olen ottanut Thaimaassa yhdet riippumattopäikkärit!

Viskit tiskiltä

Nyt kun tää viski tuntuu olevan päivän sana ja kuumin puheenaihe niin on varmaan ihan kohdallaan esitellä Thaimaan parhaat kioskiviskit! Näitä sekajuomia saa jokaisesta Seven-Elevenistä klo 17-24. Aamuvuoroon suuntaavat alan ammattilaiset voivat noutaa virvokkeensa klo 9-11 välisenä aikana. Paskanjauhanta sikseen, esittelyssä Thaimaan TOP 3- budjettiviskit!

Antaa sattuman kuljettaa

Jos olen oppinut jotain vapaa-ajan vietosta Bangkokissa, niin sen ettei koskaan pidä suunnitella mitään. Tai ainakaan suunnitelmia ei pidä ottaa vakavasti. Itselleen voi ottaa jonkinlaisen ohjenuoran tyyliin "jos tekisin suunnitelmia, voisin suunnitella meneväni leffaan tänä iltana". Matkalla päämäärään tielle sattuu usein niin monta muuttujaa, että lopulta voi löytää itsensä aivan mistä tahansa. Näin on käynyt ainakin mulle jo monta kertaa ja toteutuneet suunnitelmat voi laskea yhden käden sormilla. Useimmiten suunnitelmia muuttaa ruuhkautuva liikenne, rankkasade tai esimerkiksi se, ettei taksikuskikaan aina tiedä missä mikäkin paikka sijaitsee. Ilmiö on yleinen varsinkin muiden vaihtareiden kanssa hengaillessa ja se on siten rinnastettavissa turistikohteiden ulkopuolelle suuntaavien matkailijoiden kokemiin tilanteisiin. Viime lauantaina koin malliesimerkin ennalta arvaamattomasta urbaanista seikkailusta johon ilmaantui pari kokemisen arvoista muuttujaa.

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä valokuvausrundille pariin hylättyyn rakennukseen, jotka olin bongannut eräästä aiheeseen erikoistuneesta blogista. Lähdettiin kahden kaverin kanssa liikenteeseen ja suunnattiin kohti Ekkamain kaupunginosassa sijainnutta kolmikerroksista graffittien täyttämää tyhjää rakennusta. Tai ainakin se oli ollut siellä vielä vuonna 2009 kun blogin kirjoittaja oli käynyt kuvaamassa mestoja. Myöskään paikan tarkka sijainti ei ollut ihan selvillä, joten jouduttiin kävelemään pitkä matka tarkastellen sivukatuja ja etsien päämäärää. Ennen kuin päästiin edes lähelle sattumanvarainen kävely tuotti tulosta kun keskeltä hyvin voivan näköistä ravintoloiden täyttämää katua löytyi tyhjä tontti täynnä graffitteja. Paikan kruunasi naapurissa sijaitseva luksuskondo, jonka katolla näkyi istutettuja palmuja. Hyvää kontrastia. Matkan varrelta löytyi muitakin, joskin pienempiä mestoja joissa vieraillessa tämän kaupungin tuloerot ja kontrastit kävivät selväksi kiehtovalla tavalla.

Mitä pidemmälle kävelimme, sitä epätodennäköisemmältä alkuperäisen graffittigallerian löytyminen alkoi näyttää. Jos joku haluaa sitä pytinkiä joskus etsiä, niin ei se ainakaan ennakkotiedoista poiketen Ekkamai Soi 20:n tienoilla tuntunut olevan. Ei se niinkään haitannut koska tiedettiin varmuudella, että keskustassa Siamin ja Ratchathewin skytrain-asemien välissä sijaitsee toinen ainakin melkein yhtä siisti paikka. Saavuttiin paikan päälle tunti ennen auringonlaskua ja skipattiin ruokailu, jotta kerettäisiin ottaa kuvia ja etsiä mistä taloon pääsee sisään. Kävi ilmi, että talo oli ainakin puolittain asutettu, vaikkakin ulkoa päin hylätyn näköinen. Vaikuttavia graffitteja tarpeeksi pällisteltyämme päätettiin kuvata vähän matskua Smin uudelle musavideolle kun äijällä oli kitarakin matkassa. Hommaa tuli pällistelemään pari pikkupoikaa, jotka välttelivät kameraa yhtä ujosti kuin kulkukoirat joita yritin mahduttaa samaan valokuvaan. Olin itse asiassa matkalla läheiseen Rock Pubiin, jossa olisin saanut vierailla yhden biisin ajan tuttavani bändin rumpalina. Odotin iltaa jo innolla mutta sattuma puuttui taas peliin.

Olimme jo pakkaamassa kamoja ja lähdössä pizzalle kun pojat kaivoivat jostakin likaisen jalkapallon ja alkoivat potkiskella keskenään. Katseltiin hetki sivusta ja uskaltauduttiin pyytämään syöttöä. Hetken kuluttua syöttörinki pyöri jo ihan mallikkaasti sateen jälkeen kuraisella betonikentällä. Potkiskeltiin aikamme lämmittelyksi, kunnes paikalle tuli pari naapurin poikaa lisää. Tehtiin maalitolpat vanhoista autonrenkaista ja aloitettiin matsi, BKK Street Kids vastaan Exhausted Farangs. Ei ole tullut viime aikoina paljon urheiltua joten katufutis kävi kuntoilusta. Ei kestänyt kauaa kun hiki kirveli silmissä. Meininki oli kyllä huikea, ihan niin kuin aikanaan Nokian Lehtimäessä katulätkää pelatessa. Ekoja maaleja tuuletettiin kuin MM-kisoissa ja hukattuja tilaisuuksia harmiteltiin latinofutareiden elein. Jossain vaiheessa treidattiin pelaajia tasaväkisempien jakojen saamiseksi. Vaikka pojat olivat ehkä 10-vuotiaita, sai pelatessa tehdä oikeasti kaikkensa jos halusi voittaa. Ei sillä, että maaleja olisi laskettu. Oli kertakaikkisen mahtavaa päästä samoihin fiiliksiin kuin joskus vuosia sitten pelatessa lätkää katuvalon alla.

Tuli pimeää eikä likaista palloa meinannut enää nähdä. Nälkäkin oli jo sitä luokkaa, että huippasi. Lisäksi jonkun naapurin pojan radio-ohjattava helikopteri houkutteli puolet vastustajajoukkueesta kentän sivuun. Koska kentän ympäristö oli täynnä ihmeen tahmeaa ja vittumaista mutaa olivat kengät, jalat ja shortsit pesun tarpeessa. Lisäksi olimme sen verran hikisiä, ettei Rock Pubiin ollut menemistä ilman suihkua. Lähdettiin käymään himassa kaupungin toisella puolella tarkoituksena lähteä kenkien pesun ja pizzan jälkeen keikalle. Matkalla kelailtiin miten hienoa on lähteä liikkeelle ja antaa sattuman puuttua peliin. Spontaanius ja hetkessä eläminen ovat sellaisia asioita jotka harvoin tuottavat pettymyksiä. Parhaimmat kokemukset syntyvät usein hetken mielijohteesta. Aikanaan päätin lähteä kahden käytännössä tuntemattoman haminalaisjätkän kanssa Puolaan laskettelemaan ja sain kaksi sen verran upeaa ystävää, ettei sanat riitä kuvaamaan (Tervetuloa Bangkokiin jos satutte lukemaan!).

Sattuma toimi kuskina koko launtai-illan eikä tullut yllätyksenä, etten päätynyt Rock Pubin lavalle sinä iltana. Muistakaa elää hetkessä, ainakin silloin tällöin!

P.S. Promotaan nyt vähän kaveria. Uutta videota odotellessa voi tsekata Smin vanhemman videon tästä. Jäbän esikuva on muuten Petteri Sariola (Suomi mainittu OMG!).