Asfalttiviidakon undergroundissa

Elettiin syyskuun alkupuolta viime vuonna kun suunnistin ensimmäistä kertaa Bangkokiin muuttoni jälkeen katsomaan paikallisen punkskenen tarjontaa. Olin saanut vihiä, että Immortal Bar -nimisessä baarissa olisi tarjolla jonkin näköistä meteliä. Hyvin piilotettuun kapakkaan ei välttämättä löydä ensimmäisellä yrityksellä ja minäkin sain etsiä paikkaa pitkälti toista tuntia. Etsiminen kannatti, sillä illan aikana tapaamani ihmiset auttoivat löytämään Bangkokin musiikillisen undergroundin.




Astuin sisään puolityhjään rokkibaariin hieman epätietoisena ja kohotin itsevarmuuttani tilaamalla yhden oluen. Tutustuin saman tien rähjäisen oloiseen norjalaiseen punkkariin ja viisikymppiseen amerikkalaiseen rock-manageriin. Juteltiin jäbien kanssa musiikista, vaihdeltiin facebookeja, spekuloitiin josko olisi mahdollista perustaa lyhytikäinen punkbändi vielä ennen kuin Norja kutsuisi tätä Piss Drunk Bastardsin keulahahmoa reilun kuukauden päästä. Jerryksi esittäytynyt manageri kertoili vanhan roudarin tyyliin tarinoita käheällä viskibassollaan. Taustalla DrunkAllDay soitti vauhdikasta skeittipunkia ja jääteepulloon piilotettu halpisviski ajoi asiansa.


Keikan jälkeen päätin ottaa ennakkoluulottoman asenteen ja lähteä moikkaamaan muita alan tyyppejä Ratchathewin skytrain-aseman vieressä sijaitsevaan Rock Pubiin. Tapasin Fernin ja Linzin, Bangkokin skenen aktiivisimman pariskunnan. Thaimaalainen Fern toimii punk rock -yhtye Jimmy Revoltin laulaja-kitaristina ja yhdessä englantilaisen vaimonsa Linzin kanssa pariskunta järjestää punk- ja metallikonsertteja Secret Gig -nimen alla. Konsertteja on noin kerran kuussa ja paikalla on yleensä kymmenkunta bändiä huolehtimassa siitä, ettei tarjonnasta ole pulaa. Vaikka keikkapaikkoja ei ole liikaa, pieni ja hyvän hengen omaava jengi takaa iloisen meiningin.

Vielä syksyllä kaupungin paras luola oli Fatty's Bar and Diner. Tilavan kaksion kokoisessa pubissa väkeä oli parhaimmilaan kuin Siwassa uudenvuoden aattona. Byrokraattisessa maailmassa paikka ei olisi saanut lupia vaikka olisi nuollut kuinka vaikutusvaltaisen agentin takalistoa, mutta tässä maailmankolkassa kaaosmaisten bileiden järjestäminen oli mahdollista. Keikkailtoina baarin ulkopuolella istui yhtä paljon porukkaa kuin sisällä, jossa kukaan ei tosin istunut vaan pikemminkin tanssi pöydillä. Bändit soittivat yhdessä nurkassa ja raja lavan ja yleisön välillä oli kirjaimellisesti olematon. Fatty'sista on piirtynyt verkkokalvoilleni kuva siitä, kun hardcore-bändi TSOS:n kitaristi siirtyi tilanpuutteen vuoksi terassin puolelle soittamaan. Railakkaat showt kävivät kuitenkin kalliiksi ja ainakaan tällä hetkellä Fatty's ei järjestä konsertteja.

Deadtown Trash Fatty's Bar Dinerissa. Jengiä oli riittävästi.

Moni Bangkokissa matkaava vierailee kaupungin suurimmalla viikonlopputorilla, Chatuchak weekend marketilla. Jos valtavirrasta poikkeava musiikki kiinnostaa, kannattaa vierailla Crocodile Punk Shopissa (Section 6, Soi 1 #253). Crocodile-nimellä tunnettu thaimaalainen punkpää pitää pientä bändipaitoihin ja patcheihin erikoistunutta kojua ja soittaa stereoista naapuriliikkeitä räkäisempiä riffejä sen lisäksi, että järjestää itsekin konsertteja ja antaa mielellään vinkkejä tulevista keikoista. Vietin yhden syysillan Chatuchakin ympäristössä englannintaidottomien punkkarien seurassa "keskustellen" thrash metalista ja kippistellen etkomaljoja. Samana iltana Jimmy Revolt soitti läheisessä Langsuan Castle Barissa JJ Mallia vastapäätä. Ulkoilmabaari on yksi Secret Gigsin vakipaikoista ja sen lavalle päädyin lopulta itsekin, mutta siitä voi olla parempi sepustaa kokonaan uusi tarina. Langsuan Castle kannattaa kuitenkin pitää mielessä jos punk/metalcore -bileet nappaavat.

Polaroidkuvassa Crocodilen kanssa.

Ihan niin kuin Thaimaassa ei soitettaisi kunnon kansalaisten musiikkia? Kyllä sitäkin löytyy. Olin onnekas päästessäni toisella yrityksellä sisään Sofar Soundsin järjestämään olohuonekonserttiin. Sofar Sounds aloitti toimintansa Lontoossa ja konsepti on sittemmin levinnyt maailmalle. Ideana on, että yksityisissä tiloissa järjestettyihin konsertteihin otetaan esiintymään paikallisia yllätysnimiä ja yleisö täyttää netissä hakulomakkeen. Paikkoja on rajatusti. Tälläisella menettelyllä taataan se, että yleisö on todellakin motivoitunut kuuntelemaan esiintyvää artistia yleisen kaljanjuonnin sijaan. Vapaaehtoisvoimin järjestetyistä tapahtumista kuvataan myös ammattimaiset livevideot artisteille. Tällä kertaa esiintyivät mm. alternative-yhtye Jelly Rocket sekä trippailevaa elektroa tarjoillut Highlag. Ja kyllä, nämä artistit esiintyvät muutenkin kuin yksityistilaisuuksissa.

Bangkok on valtava kaupunki jonka musiikkitarjonta yllätti minut. Aluksi ajattelin, että tottahan miljoonakaupungissa pääsisi näkemään kaikki mahdolliset suurbändit. Asian laita on kuitenkin toisin; köyhyydestä kärsivässä Aasiassa keikkailu ei ole taloudellisesti kannattavaa ja siksipä Bangkokissa näkee yhtä paljon isoja bändejä kuin Tampereella. Tavallisen kaupunkilaisen parin sadan euron kuukausiansiosta ei jää kovin paljoa käytettäväksi Bring Me the Horizonin 40 euroa maksavaan lippuun. Onneksi musiikin laatu ei ole verrannollinen myytyihin levymääriin tai keikkalippuihin. Pienet underground-keikat ovat monesti tunnelmaltaan parempia kuin suurten starojen posetukset stadionien lavoilla. Mikä parasta, näillä keikoilla on ihan luonnollista tutustua soittajiin ja hankkia kontakteja. Piakkoin on luvassa toinen aiheeseen liittyvä juttu, joka keskittyy siihen miksi tämän ja edellisen kirjoituksen välillä ehti vierähtää niin pitkä tauko. Läppärin näppäinten sijaan kulutin taas vaihteeksi rumpukalvoja, siitä lisää tuonnempana.