Urbaaniselviytymisen pistokoe

Bangkokin tunnusomaisin ominaisuus on sen kaoottinen liikenne. Näkymätön käsi ohjailee metropolin ruuhkia ja asukkaat joutuvat rytmittämään arkeaan sen mukaan miten helposti liikkuminen onnistuu. Ajokulttuuri on aasialaiseen tapaan joustava; kaistaviivat ovat lähinnä viitteellisiä ja nopeudet määräytyvät uskalluksen mukaan. Mielipuoliset skootterikuskit ja kierot tuktukit värittävät liikennekokemusta entisestään. Ruuhka-aikaan kaupungin toimiva joukkoliikenne pelastaa kuitenkin paljolta ja sitä on ollut monesti kiittäminen kiireessä. Viimeaikainen esimerkki urbaanista liikenneselviytymisestä sai alkunsa kun olimme neljän hengen seurueena lähdössä Chiang Maihin ja valmistauduimme taksimatkaan kohti Khao San Roadia, josta bussi lähtisi kohti pohjoista. Kaikki vaikutti olevan valmista mutta koska Bangkokissa mikään ei mene suunnitelmien mukaan, tuli tästäkin lopulta blogipostauksen arvoinen tarina.

Paska osui tuulettimeen kun huomasin kioskin kassalla unohtaneeni lompakon himaan. Juostiin takaisin kämpille jossa vartija joutui päästämään minut sisään koska myös avainkorttini oli lompakossa. Kun olin valmis, bussin lähtöön oli aikaa 60 minuuttia ja matkaa 16 km. Loy Kratong-festivaalin takia liikenne oli tavallistakin ruuhkaisempi ja kahden taksin kieltäydyttyä ajamasta keskustaan päätimme noudattaa B-suunnitelmaa: rynnitään Bangkokin halki kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä!

Ensimmäinen etappi ajettiin skootteritaksilla lähimmälle skytrain-asemalle. Neljälle hengelle neljä pyörää ja kilpa-ajot käyntiin. Bangkokin skootteritaksit on tarkoitettu reikäpäisille adrenaliinin viihdekäyttäjille, jotka nauttivat vaaran tunteesta ja läheltä piti-tilanteista. Ne ovat kuitenkin käteviä lyhyille matkoille ruuhkassa ja kiireessä. Kuskini painoi pokkana kahden 60 km/h ajaneen taksin välissä olleesta valehtelematta reilu metrin levyisestä raosta eikä minun auttanut kuin pitää kiinni. Silmät valuivat vettä ja toivoin todella, ettei kuski tekisi äkkijarrutuksia koska kiireessä en ehtinyt pyytää edes kypärää. Kohtalokkaan kolarin vaikuttaessa lähinnä todennäköiseltä tunsin kylläkin vahvasti olevani elossa. Perille päästyä adrenaliinipöhinät olivat joka bahtin arvoiset.

Seuraava askel oli ottaa skytrain Ramkhamhaengista Makkasaniin. Aikaa bussin lähtöön oli tässä vaiheessa 45 minuuttia ja matkaa 14 km. Aseman taulusta näimme, että vartin välein kulkeva juna lähtisi 3min päästä. Oli siis säkästä ja sähläyksen määrästä kiinni, oliko ajoitus täydellinen vai katastrofaalinen. Onni oli suotuisa ja ehdimme stogeen juuri oikealla hetkellä. Matka jatkui toivoa täynnä yhden pysäkkivälin verran Makkasaniin, jossa siirryimme yläilmoista maan alle. Petchaburin ylikulkusillalta näimme kuinka kadut muistuttivat lähinnä parkkipaikkoja. Taksi olisi ollut aikataulullinen itsemurha.

Takaa-ajomusiikin soidessa päässä kiirehdimme metrotunneliin ja katsoimme kelloa, aikaa 34 minuuttia ja matkaa 9 km. Lippujen osto meni kiireessä onneksi putkeen ja usean pysäkin matka päättärille Hua Lamphongiin sujui rennoissa merkeissä. Vaikka olisi miten kiire, metro kulkee niin nopeasti kuin se kulkee joten turha stressata. Läpänheitto väritti metromatkaa ja alettiin uskoa että perille päästään ajoissa. Hua Lamphongissa otettiin videopelimäinen turbospurtti juoksemalla liukuportaita ylös ja kelattiin että nyt on kiire!

Aikaa 15 minuuttia ja matkaa 3 km. Katutasolle päästyä huomattiin että taivaalla paukkuivat ilotulitteet Loy Krathongin kunniaksi. Katsottiin ympärillemme ja valittiin viimeisen etapin kulkuvälineeksi tuktuk. Otettiin tinkaamatta 200 bahtin diili Khao Sanille. Ilman liikennettä matkaan menisi kymmenen minuuttia mutta tiet olivat täynnä autoja. Aikaa kului mutta onneksi Thaimaassa noudatetaan rentoa aikataulua; bussit lähtevät aina jonkin verran myöhässä. Soiteltiin kavereille ja varmisteltiin tilannetta jalkojen puutuessa neljän ihmisen reppuineen istuessa pienen kärryn penkillä. Hyppäsimme ulos tuktukista ja kiirehdimme puutunein reisin bussille. Päästiin perille paikallisen rahtarivartin sisällä ja iloittiin, että B-suunnitelma toimi.

Kuinka ollakaan, bussi ei ollut vielä saapunut ja vietimmekin seuraavat pari tuntia iloisen bissettelyn merkeissä 7/11:n edessä. Bangkok näytti taas kyntensä, aina voi odottaa yllätyksiä!