Nyt loppu lomailu

Nythän on niin, että suomalaisittain ilmaistuna ois lomat lusittu ja tänään tein comebackin koulun penkille. Vaihtelu voi kylläkin virkistää sillä jos pyörii kaksi viikkoa kaupunkilomalla Bangkokin kokoisessa kaaosmetropolissa, alkaa väkisinkin kaivata rauhallisemmille mestoille. Viikonloppuna mielessä siinsi jo neljän viikon joululoma ja kaikenlaiset reissusuunnitelmat. Pitäiskö huolestua jos suunnittelee joululomaa jo ennen kuin koulut ovat edes alkaneet? Oli miten oli, tästä eteenpäin täällä pitäis oikeesti tehdäkin jotain eikä vaan nauttia olostaan.

Välillä Bangkokin sähkölinjat kaipaavat huoltoa. Ammattilaiselta homma käy kuin nuoralla tanssiminen.

Viimeisenä lomaviikonloppuna tuli pyörittyä Siam Squaren kaaoksessa liiankin paljon, seikkailtua milloin milläkin kulkuvälineellä ja nähtyä parikin paikallista livebändiä (olivat omiaan pahentamaan soittoniksoja, viimeisestä soittokerrasta kun alkaa olla aikaa about kuukausi!). Viikonlopun kohokohtana oli käydä kuuluisassa turistikohteessa, Wat Phon temppelissä. Suurin osa turisteista suuntaa temppeliin tsiigaamaan valtavaa, kyljellään makaavaa Buddha-patsasta. Totta kai tsekattiin patsas kun kerran paikalle satuttiin, mutta varsinainen syy vierailulle oli toinen. Wat Phon alueella on nimittäin Thaimaan vanhin ja arvostetuin thaihierontakoulu. Laitoksesta saa tunnin hieronnan reilulla 400 bahtilla, mikä on tuplahinta normaaleihin kadunvarsimestoihin nähden. Wat Phon hierojia arvostetaan suuresti ja monet vähemmän laadukkaat hieromot saattavat mainostaa valheellisesti saaneensa koulutuksen temppelin hierontainstituutissa. Ensimmäinen thaihierontani ei siis sisältänyt öljyjä, ladyboyta tai happy endingia vaan pikemminkin tunnin mittaisen epämukavan kokovartalokäsittelyn, jonka lopputuloksena energiakanavat aukesivat ja olo oli toivotun rentoutunut. Saatankin ottaa säännöllisen hieronnan ohjelmistoon, mutta jatkossa tyydyn tavanomaisempiin lafkoihin.

Myös Buddha oli nuoruudessaan innokas venytyskorujen käyttäjä.

Temppelin alueella toimii myös buddhalainen ala-aste ja ajauduimme jokseenkin vahingossa seuraamaan sivusta ulkoilmassa pidettyä englannin tuntia. Lapsille oli juuri opetettu miten tervehditään ja esittäydytään enkuksi ja meidän pällistellessä sivusta opettaja viittoi meidät peremmälle. Mukulat saivat käytännön harjoitusta esitellessään itsensä länkkäreille. Ihmetyin miten hyvin lauseet siirtyivät liitutaululta käytäntöön ja skidit saivat repliikit oikein ekalla yrityksellä. Fiksuja muksuja, täytyy sanoa. Myöhemmin törmäsimme vielä välituntia viettäneeseen pikkupoikaan joka tuli säikyttämään meidät. Herrasmiesmäiset käytöstavat hallinnut koulupoika esitteli meille pihan puutarhaa ja ikää kysyttäessä vastasi salaperäisesti vain "crocodile". Ilahduttavan ennakkoluuloton pikkukaveri kerta kaikkiaan.

Pelleilyä buddhalaiskoulun välitunnilla.

Tänään oli siis ensimmäinen koulupäivä ja pääsin pitämään koulupukua ensimmäistä kertaa. Oikeastaan puku on mielestäni erittäinkin tyylikäs ja ainakaan alkuun pukupakko ei tuntunut vapaudenriistolta. Raportoin koulun kampuksesta valokuvien kera vähän myöhemmin, mutta ekana päivänä tunsin olevani pikemminkin jossain leffassa kuin todellisuudessa. Sen verran suuri ja upea paikka kampus oli. Toivottavasti päräyttävät tilukset vaikuttavat positiivisesti myös opiskelumotivaatioon. Torstaina on orientaatiopäivä ja silloin täytyy vetää päälle koko sotisopa kravatteineen päivineen. Siihen saakka saatte odotella kuvia koulupuvusta ja kampuksesta.

Joskus on vähän ihmisiä liikkeellä.

P.S. Vahingoniloinen hymy nousi kasvoille kun eilen luin Fok_Itin, jossa heitettiin läppää loppuvasta kesästä ja syksyn tulosta. En vielä kehota hajoamaan pakkaseen, mutta mutta...