Perusasiat kuntoon

Nyt on todella hjuva fiilis! Ekojen päivien ahdistavan jumittelun jälkeen kaikki helpottui hieman kun sain perjantaina oman kämpän. Seuraavat neljä kuukautta asun vuokrahuoneessa Hua Makissa, Bang Kapin kaupunginosassa Bangkokissa. Kämppä on itse asiassa melko ylellinen - parketti/laminaattilattia, iso jääkaappi, erittäin siisti kylppäri ja parveke josta on illalla pimeän tultua upeat näkymät kaupungille. Tässä on helppo pitää majaa ainakin joulukuuhun asti. Luulen, että tällainen länsimainen kämppä helpottaa myös kulttuurishokkia näin alkuun.

Torstaina tapasin muita vaihtareita ekan kerran. Oli helpottavaa päästä puhumaan englantia ja hengailemaan ihmisten kanssa. Perjantaina lähdettiin Khaosan Roadille viihteelle. Khaosan Road on maailman suurin ja kaupallistunein backpacker-ghetto. En tiedä paikan menneisyydestä mitään, mutta nykyisellään se näytti lähinnä länsimaisten turistien leikkikentältä. Älyttömässä väenpaljoudessa näki joka puolella piraattivaateliikkeitä, futisbaareja, hierontapaikkoja ja isojen pikaruokaketjujen valomainoksia. Hotellit houkuttelivat reppureissaajia kylteillä, joissa luki esim. "Authentic Thai Hotel". Khaosan Roadista oli autenttisuus kaukana. Mutta ei siinä, ihan hauskaa oli. Ja koska aina pitää kokeilla jotain uutta, syötiin saksalaisen vaihtarikaverin kanssa paistetut skorpionit mieheen! Rapeaa ja vähän jauhoista, ei mitenkään oksettavaa.

Skorpioneja Khaosan Roadilla

Kun puhuu englantia koko päivän, myös ajatukset alkavat kulkea englanniksi. Tänä aamuna herättyäni ajattelin kaiken englanniksi, vaikka olinkin ihan yksin eikä moiselle välttämättä olisi ollut tarvetta. Faktahan on, että tulen elämään englanniksi seuraavat kymmenen kuukautta. Saa nähdä missä vaiheessa uneni alkavat olla englanninkielisiä. Unen näkeminen englanniksi olisi merkki hyvästä kielitaidosta, koska silloin myös alitajunta on sisäistänyt kielen. Olen myös yrittänyt opetella thaita. Tässä vaiheessa osaan sanoa 'kiitos', tilata riisiä katukeittiöstä ja sanoa riivaaville katukauppiaille 'ei kiitos'. Toivottavasti sanavarasto alkaa laajentua pikkuhiljaa.

Nyt kun tupa on särmätty ja puhelimessa on 1.5 GB rajaton netti, voi seuraavaksi keskittyä koulupuvun hankkimiseen. Kyllä, koulupuku on pakollinen. Mustat housut ja valkoinen kauluspaita - joka päivä. Pitää ottaa kuva kun saa kledjut päälle... Hankintojen tekeminen voi olla hankalaa, koska sopivien tavaroiden löytäminen isosta kauppakeskuksesta ei ole itsestäänselvyys. Viimeiset kaksi päivää olen etsinyt sänkyyni ohutta peittoa, mutta kaupoissa on vain paksuja täkkejä joiden alla kuumuuteen tottumattomalle länkkärille tulee hiki. Tai no, löytyihän sieltä tavaratalosta ohuempia satiinipeittoja mutta hinta lähenteli puolen kuukauden vuokraa. Toistaiseksi mennään Turkish Airlinesilta lainatulla, pienellä viltillä ja värikkäillä thaikkulakanoilla. Ihan hyvin on nukuttanut!

Assumption Universityn kampusaluetta